Kuvan on ottanut Anna- lehden kuvaaja ja alkuperäinne kuva löytyy kahden aukeaman jutusta, johon minua haastateltiin. Kerron oman tarinani uupumuksen ja vatsaoireiden kanssa ja mitkä oivallukset olivat olennaisia jotta selvisin takaisin normaaliin elämään.
Pääset lukemaan koko jutun tästä.
Miksi puhun uupumuksesta vatsaoireita käsittelevässä blogissa?
On pystytty osoittamaan kiistattomaksi hermostollisen ja hormonaalisen toiminnan yhteys vatsaoireiden syntyyn, siksi toiminnallisia vatsaoireita voidaankin kutsua löyhästi "stressivatsaksi". Varmasti moni teistäkin tunnistaa stressaavan tilanteen ja vatsaoireiden yhteyden.
Yhteyden tiedetään toimivan HPA- akselin ja vagushermon kautta, joihin suoliston enteerinen hermosto ja mikrobiomi vaikuttavat. Suolistossa muodostuu ja varastoituu noin 85-90% meidän "hyvän olon hormoneista", eli serotoniinista ja dopamiinista. Dopamiini on lisäksi meidän aikaansaamisen hormoni, serotoniin taas rauhoittumisen taustalla, serotoniinista tuotettaan mm melatoniinia. Melatoniini taas on tärkein unihormonimme.
Ymmärrätte varmasti nyt, miksi kroonista stressiä, uupumusta ja vatsaoireita ei voi erottaa toisistaan.
Dorsaalisen vaguksen tila "täydellinen uupumus".
Täydellinen uupuminen tapahtuu siinä vaiheessa kun elimistön kaikki muut resurssit on jo käytetty ja kehon ainoa tarkoitus on saada sinut pysymään hengissä, eli pitää yllä elintoimintojasi. Oletko ollut tilanteessa, jossa et pääse sängystä ylös, tai uuvut pienenkin kävelyn, tai arkiaskaren jälkeen? Minä olen ollut, kuten moni asiakkaanikin on.
Tällöin elimistön keinot säädellä vireystilaa ovat olleet liian pitkään käytössä, liian kovalla teholla. Elimistön stresihormonit kortisoli ja adrenaliini eivät toimi enää tarkoituksenmuakisesti, tai kortisolia ei enää erity lisämunuaisen uupumisen vuoksi. Elimistön on siirtynyt polyvagaalisen teorin mukaan dorsaalisen vaguksen, eli lamaantumisen tilaan.
Tila syntyy usein pitkään jatkuneen psyykkisen-, fyysisen- ja sosiaalisen stressin vuoksi. Siksi että omat jaksamisen rajat on ylitetty joko toistuvasti pitkän ajan kuluessa, tai ultimaattisen liiallisella lyhyemmän ajan kuormituksella. Pääosin syynä on pitkään jatkunut, jatkuva, tai toistuva kuormitus ja palautumisen epäsuhta.
Uupumuksesta eteenpäin- luo nahkasi uudelleen.
Keskustelin juuri vakavasta uupumuksesta kärsivän vatsa- asiakkaani kanssa. Hän totesi hyvin viisaasti ja oivalluttavasti, että uupumuksesta selvitäkseen pitää luoda nahka uudelleen, vanhaan ei voi enää palata. Minulla syttyi lamppu päässä, näinhän se on! Näin olen tehnyt itsekin ja ohjannut asiakkaanikin pohtimaan uupumukseen johtaneita tekijöitä ja tekemään tarvittavat muutokset- usein yhdessä psykoterapeutin, tai psykofyysisen fysioterapeutin kanssa.
On tarkoituksenmukaista ymmärtää uupumukseen johtaneet tekijät ja vaikuttaa niihin, mutta ei ole tarkoituksenmukaista eristää itseään elämästä ja kaikesta mahdollisesta, mikä saattaisi jatkossa aiheuttaa stressiä.
Tärkeää on opetella itselle sopivat palautumistekijät ja opetella lukemana oman kehon signaaleja herkemmin.
Omalla kohdallani tämä tarkoitti omien rajojen vetämistä ja suorempaa kommunikointia, joidenkin kuormittavien ihmissuhteiden katkaisemista. Palautumisen vaalimista saatavilla oloa rajoittaen (puhelin on aina äänettömällä), uneen priorisoimista. Lisäksi vaalin palautumista huolehtimalla riittävästä fyysisestä kunnossa (resilienssikyky ja kapasiteetti), rauhoittumalla päivittäin luonnon äärellä (ventraalinen vagus aktivoituu, suoliston mikrobiomi laajenee) ja syömällä terveellisesti (kehon fyysinen kuormitus vähenee mm verensokeriheilahtelujen väistyttyä).
Herättikö ajatuksia? Oletko kokenut uupumuksen ja miten olet siitä selvinnyt?
Vakavasta aiheesta huolimatta, mukavaa viikkoa! Ja muista, ei ole hätää, uupumuksesta voi selvitä entistä parempaan elämään!
-Elina-